Leena Lahdelma

Jotain niin tuttua ja samaan aikaan ihanalla tavalla uutta! Viekö savi käsiä vai kädet savea, on mahdotonta sanoa kumpaa. Hämmentävää miltä pehmeä savimassa sormissa tuntuu, ja se hiljentävä hetki, kun muoto saa alkunsa. Aika katoaa, kuin haave tai uni, leikkiä ja totta samaan aikaan, pehmeää ja kuitenkin niin vahvaa, voimaannuttavaa iloa, uskallusta ja sen rajoja koettelevaa, luomisen voimaa ja nöyryyttä.

Viikonlopun paperisavikurssi yhdessä tyttäreni kanssa oli päättynyt ja olin lumoutunut. Miten olin ikinä voinut unohtaa miltä savi tuntui? Ilmoittautuminen ensimmäisille vielä vapaana oleville harrastajien keramiikkakursseille ei riittänyt. Vasta opintovapaalle jääminen liki kahdenkymmenen toimistotyövuoden jälkeen rauhoitti, vaikka kaikki tuntuikin tuolloin järjettömältä base-hypyltä. Ensin pelotti, mutta kun pääsi lentoon, ymmärsi, että oli tehnyt sen – ja loppulento oli puhdasta nautintoa. Keramiikka-artesaaniksi valmistuin keväällä 2014.

Leena Lahdelma

Keraamikko, yrittäjä

Leena Pajassa1